Yksin yksinäinen - seura luo onnellisuutta

"Sä olet yksin yksinäinen, sä olet onnen kerjäläinen" Dumarin biisi on soinut päässä, kun olen seurannut vaalihumussa käytävää keskustelua kotihoidosta. Koti on monelle rakas. Siellä sitä ihminen yleensä haluaa asustella. Joskus fakta on se, ettei yksin eläminen luonnistu syystä tai toisesta. Ja vaikka onnistuisikin, olisi auttava käsi tai ihmisen läsnäolo arjessa helpotus. 

Itse olen elänyt vauhdikkaan ja läheisen perheen (lapsuuden ja omani), laajan, tiiviin suvun ja monipuolisen ystäväverkon ympäröimänä. En ole aiemmin kokenut yksinäisyyttä, vaikka välillä sitä ehkä kaipasin! Nyt lapset elävät omia elämiään, sisarukset ja vanhemmat ovat kaukana, ystävillä on ruuhkavuodet ja suku ikääntyy. Yksinäisyys hiipii nurkista kotiini. Välillä mietin kenelle soittaisin, jaksanko kuunnella hiljaisuutta. Mietin miten kodinhoidosta ja äitiydestä vapautuvat kädet pitäisin touhukkaina ja mielen virkeänä. 

Olen tehnyt "urani" paikallisradiossa. Kohdannut ja haastatellut satoja ja satoja pohjois-karjalaisia mitä erilaisimmissa tilanteissa. Iloissa ja suruissa, onnistumisissa ja pettymysten jälkeen. Ihmisen kohtaamiseen olen saanut mielestäni korkeakoulututkinnon siinä paljon puhutussa elämän koulussa. Lisäksi olen harjoitellut muistisairaiden ja vanhusten kohtaamista vapaaehtoistyössä. Viime syksynä kävin Joensuun ev.lut seurakunnan ja Siun soten sairaalaystäkurssin. Asiakkaan luokse tuleminen on minulle aina suuri ilo.

Perheen äitinä ymmärrän syvästi millainen sirkus saattaa olla kotona vallalla. Flunssakaudet, töiden ja kotielämän yhdistäminen, harrastusrumba saati joku muu vaativa elämäntilanne tuntuvat ajoittain ylitsepääsemättömiltä. Jos se paljon puhuttu turvaverkko on rajallinen, ei apua ole helppo pyytää tai saada. Olin au pairina Englannissa nuorena likkana. Perheessä oli neljä alle kymmenen vuotiasta lasta. Siinä oli heidän äitikin helisemässä ja koin apuni olleen tärkeää. Omassa perheessä vauhtia arkeen toi myös ruuhkavuosiin osunut yrittäjyys sekä vanhan talon remontointi. Perheitä on monenlaisia ja elämän vaiheita vielä enemmän. Kohtaan asiakkaani, heidän elämäntilanteensa aina avoimin mielin. 

Piika-Liina on minulle tapa saada lisää merkitystä elämääni. Merkitys tulee ilon tuottamisesta toiselle kanssakulkijalle. Läsnäolo, sanatonkin voi lisätä turvallisuuden tunnetta. Tuoksut ja äänet piristää. Hetken hengähdys, kun ei tarvitse miettiä mitä tänään syötäisiin, lataa akkuja. Mieli virkistyy touhuillessa yhdessä. Että sitä minä vaan, jotta oltaisko tuttuja?