Vanhuksen ruokailussa voi olla haasteita

Olen etsinyt tietoa vanhusten ruokailun vaikeuksista ja haasteista. Muistin heikkenemisen seurauksena voi syöminen ihan vain unneutua. Maku- ja hajuaistit muuttuvat ja nieleminen voi tulla hankalaksi limakalvojen kuivuessa. Vanhusten lautaselta voi uupua tarpeeksi proteiinia, kuitua tai vihanneksia. Ei siis ihme, jos läheisillä voi olla suurikin huoli vanhuksen pärjäämisestä. Jaksaminen, mielen ja kehon kunto ovat suorassa yhteydessä ravintoon. 

Kun suunnittelen annoksia Piika-Liinan ruokapalveluun, koetan ottaa huomioon erityisesti proteiinin määrän ja ruuan maun. Proteiinia voidaan lisätä esimerkiksi sosekeittoon pavuilla tai raejuustolla. Lihaa ruokiin tulee reilu 100 grammaa annosta kohti. Maku ja tuoksu ovat erityisen tärkeitä. Yksi asiakas voi olla aivan hulluna valkosipuliin ja toinen inhota sitä syvästi. Kun ruoka valmistetaan kirjaimellisesti asiakkaalle, niin makuihin voi ja saa vaikuttaa. Käytän ruuanlaitossa perusmausteita, en sekoituksia, joten tiedän mitä lautaselle on päätymässä ja lisäaineitahan sinne ei kaivata. Liemikuutioiden kanssa vielä kamppailen, mutta niissäkin on nykyisin onneksi jo monipuolinen valikoima. Täytynee tutustua tarkemmin! Suolaa voi aina lisätä maun mukaan lautaselle, eikä mikään ei voita nokaretta voita. 

Jos asiakkaalla on vaikeuksia nielemisen kanssa, niin siitäkin on hyvä jutella etukäteen. Ruokailua silloin voi helpottaa nesteen tai kastikkeen määrä, laittamalla pastan päälle loraus hyvää oliiviöljyä tai vaihtamalla lisuke toiseen. Kun taas ruokahalua herätellään, niin tuoksut, makuun vaikuttaminen sekä voinnin mukaan osallistuminen kokkailuun ovat hyviä keinoja. Minulla on aikaa myös kattaa pöytä asiakkaalle, jolloin itse ruokailutilanne voi olla miellyttävämpi. 

Vanhuksen haasteet ruokailun kanssa ovat ihan tavallisia, päivittäisiä jopa yleisiä eikä niitä tarvitse piilotella. Keskustelemalla asiakkaan tai tilaajan kanssa ennen vierailua vältytään turhilta huolilta ja saadaan aikaan paras mahdollinen kokemus.